Pelimaailma on ihan oma maailmansa, josta meillä aikuisilla ei ole oikeastaan mitään käsitystä, siis useimmilla. Mutta voin vaan kuvitella, että kun nykypelit on vissiin niin koukuttavia ja hyviä, että jäisin itsekin koukkuun jos pelaisin ja jos ois aikaa pelata.
Meidän poikakin käyttää kaikki liikenevät rahansa pelaamiseen ja peleihin. Nyt hän haluaisi ostaa uuden tietokoneen jolla pelaaminen onnistuisi vielä paremmin, siis tehokkaan pelikoneen, jossa riittäisi potkua pelaamiseen. Pelejähän saa kätevästi tilattua netistä ja mun täytyy tunnustaa että oikeastaan mää en kovin tarkkaan tiiä mitä se meidän poika pelaa. Sen verran tiiä että ei kuitenkaan vanhemmille kuin ikäisilleen tarkoitettuja pelejä. Tuossa aiemmassa linkissä on siis listattu pelejä netissä myyviä kauppoja. Cdonia meillä käytetään aika paljon, sinne on aika monesti alennuskoodejakin, kannattaa kattoa just tuolta sivustolta.
Oon miettinyt, että ku monilla vanhemmilla on melkoiset antipatiat tuohon pelaamiseen. Sitä ei mielletä hyväksi harrastukseksi ja pidetään lähtökohtaisesti pahana. Se on huono, koska jos esim tietokonepelit ovat ainoa asia missä lapsi on hyvä, niin eikö sitä hänelle sois?! Lapsen on tärkeää tuntea olevansa hyvä jossakin, ja kun toinen on taitava jääkiekossa tai matikassa, toinen voi olla taitava tietokonepeleissä!
Toki kannattaa olla rajat pelaamisella, ettei mee vaan pelkäksi pelaamiseksi elämä. Jää esim liikunta kokonaan.
Meillä pelataan tietokoneella enimmäkseen ja melkeen ainoastaan tällä hetkellä esim Minecraftia, mutta kyllä PS 4:llakin tahkotaan monia pelejä, en nyt ees muista mitä pelejä ne pelaa. En tykkää räiskinnästä ja eipoä niitä tuon ikäisille olekaan, mutta en tiiä sitten kun niiden aika tulee, että kiellänkö ne kokonaan vai mitä tehdä.
Se on mun mielestä hauska nykyään pelaamisessa, että ne on niin yhteisöllisiä. Siellä peleissä on lasten kaverit ja koulukaverit ja siellä ne juttelee ja tutustuu uusiinkin tyyppeihin. Toki se on vaan virtuaalitodellisuutta, mutta se on näiden tyyppien todellisuuden jatke, niitä juttuja ne jakaa myös tavallisessa elämässä.
No näitä pohdin, mitä teillä?
Meidän poikakin käyttää kaikki liikenevät rahansa pelaamiseen ja peleihin. Nyt hän haluaisi ostaa uuden tietokoneen jolla pelaaminen onnistuisi vielä paremmin, siis tehokkaan pelikoneen, jossa riittäisi potkua pelaamiseen. Pelejähän saa kätevästi tilattua netistä ja mun täytyy tunnustaa että oikeastaan mää en kovin tarkkaan tiiä mitä se meidän poika pelaa. Sen verran tiiä että ei kuitenkaan vanhemmille kuin ikäisilleen tarkoitettuja pelejä. Tuossa aiemmassa linkissä on siis listattu pelejä netissä myyviä kauppoja. Cdonia meillä käytetään aika paljon, sinne on aika monesti alennuskoodejakin, kannattaa kattoa just tuolta sivustolta.
Oon miettinyt, että ku monilla vanhemmilla on melkoiset antipatiat tuohon pelaamiseen. Sitä ei mielletä hyväksi harrastukseksi ja pidetään lähtökohtaisesti pahana. Se on huono, koska jos esim tietokonepelit ovat ainoa asia missä lapsi on hyvä, niin eikö sitä hänelle sois?! Lapsen on tärkeää tuntea olevansa hyvä jossakin, ja kun toinen on taitava jääkiekossa tai matikassa, toinen voi olla taitava tietokonepeleissä!
Toki kannattaa olla rajat pelaamisella, ettei mee vaan pelkäksi pelaamiseksi elämä. Jää esim liikunta kokonaan.
Meillä pelataan tietokoneella enimmäkseen ja melkeen ainoastaan tällä hetkellä esim Minecraftia, mutta kyllä PS 4:llakin tahkotaan monia pelejä, en nyt ees muista mitä pelejä ne pelaa. En tykkää räiskinnästä ja eipoä niitä tuon ikäisille olekaan, mutta en tiiä sitten kun niiden aika tulee, että kiellänkö ne kokonaan vai mitä tehdä.
Se on mun mielestä hauska nykyään pelaamisessa, että ne on niin yhteisöllisiä. Siellä peleissä on lasten kaverit ja koulukaverit ja siellä ne juttelee ja tutustuu uusiinkin tyyppeihin. Toki se on vaan virtuaalitodellisuutta, mutta se on näiden tyyppien todellisuuden jatke, niitä juttuja ne jakaa myös tavallisessa elämässä.
No näitä pohdin, mitä teillä?